Bakteerivaginoosi (BV), joka tunnetaan myös emättimen bakteeritasapainon häiriönä, on hedelmällisessä iässä olevien naisten yleisimpiä emätintulehduksia. Bakteerivaginoosi sekoitetaan kuitenkin usein hiivatulehdukseen ja on sitä huomattavasti tuntemattomampi. Taudit ovat kuitenkin suunnilleen yhtä yleisiä.
Kyseessä ei ole seksitauti, vaikka seksuaalinene aktiivisuus korreloikin tämän tulehduksen kanssa. Bakteerivaginoosin tunnistaa epätavallisesta valkovuodosta, erityisesti sen kalamaisesta hajusta. Oireiden luonteen vuoksi monet häpeävät tulehdusta, eivätkä siksi uskalla hakeutua hoitoon. Lääkkeillä tulehdus voidaan kuitenkin hoitaa helposti. Tulehdus voi olla myös oireeron.
What’s on this page?
Mistä se johtuu?
Bakteerivaginoosi johtuu emättimen luonnollisen bakteerikannan lisääntymisestä jopa 1000-10000-kertaiseksi. Samalla emättimen limakalvoa suojelevat hyvälaatuiset maitohappobasillit eli laktobasillit korvautuvat huonolaatuisilla anaerobisilla bakteereilla, jotka viihtyvät hapettomassa tilassa. Emättimessä vallitseva pH-taso on normaalisti välillä 3.8 – 4.2. Kun bakteerikanta jonkin häiriötekijän vuoksi sekoittuu, alkavat bakteerit lisääntyä liiallisesti, jolloin myös emättimen ph nousee yli 4.5:een.
Tarkkoja aiheuttajia ei vielä tunneta, mutta eräs ulkoinen bakteerikantaa sekoittava häiriötekijä on esimerkiksi uusi seksikumppani. Vaiva onkin tyypillinen naisilla, joilla on juuri aloitettu uusi sukupuolisuhde. Kyseessä ei ole kuitenkaan sukupuolitauti, vaikka riski sairastua lisääntyykin seksuaalisen aktiivisuuden ja useampien seksikumppanien myötä. Myös kuparikierukkaa ehkäisynä käyttävillä tätä tulehdusta esiintyy keskimääräistä enemmän. Jotkin seksitaudit, esimerkiksi trikomoniaasi, voivat puolestaan johtaa emätintulehdukseen.
Edellä mainittujen ulkoisten tekijöiden lisäksi tutkimuksissa on todettu, että kehon alhainen maitohappobakteerien määrä lisää BV:n riskiä. Useissa tapauksissa bakteerivaginoosi on saanut alkunsa antibioottikuurin jälkeen, sillä antibioottien on todettu tuhoavan kehon luonnollisia, hyödyllisiä maitohappobakteereja.
Tämä tulehdus ei ole siis ulkoisen bakteerin aiheuttama, joten se on helppo hoitaa itsehoidolla tai parhaimmassa tapauksessa se voi parantua myös itesestään. Kuten jo mainittu, kyseessä ei ole sukupuolitauti, eikä sitä voi tartuttaa seksikumppanille. On kuitenkin olemassa jotakin näyttöä, jonka mukaan infektio voi levitä naiselta naiselle seksuaalisen kanssakäymisen kautta.
Oireina paha haju ja runsas valkovuoto
Yleisin bakteerivaginoosin oire on runsas, pahanhajuinen valkovuoto, joka on juoksevaa, toisinaan jopa maitomaista ja harmahtavaa. Usein tuoksu on voimakkaan kalamainen. Toisinaan esiintyy lievää kutinaa ja kirvelyä. Oireet, etenkin voimakas paha tuoksu, pahentuvat tavallisesti yhdynnän jälkeen, kun emäksinen sperma sekoittuu liiallisen happamaan valkovuotoon. Oireet pahenevat yleensä myös kuukautisten aikana. Tulehdus on toisinaan täysin oireeton ja käy ilmi esimerkiksi papa-kokeen oton yhteydessä. Joillakin naisilla oirehtiva bakteerivaginoosi taas on toistuva riesa.
Koska monilla naisilla tyypilliset tulehduksen oireet jäävät puuttumaan, ei apua välttämättä tule haettua. Ainoiden oireiden ollessa kiusallinen paha haju ja runsas valkovuodon eritys saattavat monet tuntea häpeää vaivan vuoksi ja jättää hakeutumatta tutkittavaksi. Kunnollisella hoidolla oireet saadaan kuitenkin helposti hallintaan.
Hiivatulehdus vai bakteerivaginoosi?
Hiivasienen aiheuttaman emättimen hiivatulehduksen oireet ovat kokkareinen valkovuoto ja kutina ulkosynnyttimissä. Jotta pystyt erottamaan tulehduksen toisestaan, tarkkaile oireita, erityisesti valkovuodon hajua ja koostumusta.
Hoitokeinot: kotikonstein vai lääkärille?
Bakteerivaginoosi on ikävä mutta vaaraton vaiva, sen hoito on vaivatonta ja tehoaa hyvin. Aina erityistä hoitoa ei tarvita, vaan tulehdus menee ohi itsestään. Yleensä oirehtiva tulehdus hoidetaan lääkäriltä saatavilla reseptilääkkeillä. Lievään tulehdukseen on tarjolla monenlaisia eri itselääkinnän keinoja.
Useimmat naiset kärsivät bakteerivaginoosista ainakin kerran elämässään, mutta sekoittavat sen oireet vielä yleisemmin esiintyvään hiivatulehdukseen. Koska bakteerivaginoosin hoito poikkeaa hiivatulehduksen hoidosta, on syytä selvittää, kumpi vaiva on kyseessä. Se onnistuu helposti apteekista saatavalla kotitestillä.
Jos oireet ovat voimakkaat, tulehdus hoidetaan yleisimmin metronidatsolilla, joka on antibiootti. Lievempiin oireisiin antibioottihoitoa ei yleensä suositella antibioottiresistenssin välttämiseksi1. Metronidatsolia on saatavilla sekä voiteena että tablettimuodossa. Lue lisää bakteerivaginoosin hoidosta.
Itsehoidosta ja luontaistuotteista tehokasta apua
Lievää tulehdusta kannattaa seurata rauhassa, jos oireet eivät haittaa liiaksi päivittäistä elämää. Erilaisilla maitohappobakteeri- ja pH-tasapainoa tasoittavilla luontaistuotteilla on huomattu olevan tehoa bakteerivaginoosiin. Apteekista saataviin emätintulehduksen itsehoitotuotteisiin lukeutuvat:
- Suun kautta nautittavat maitohappobakteerivalmisteet, jotka auttavat neutraloimaan emättimen pH-tasoa
- Emättimeen annosteltavat maitohappobakteerikapselit, jotka normalisoivat bakteeri- ja pH-tasoja ja parantavat limakalvon vastustuskykyä
- C-vitamiinia sisältävät emätinkapselit, jotka ylläpitävät emättimen luontaista happamuustasoa
Lisäksi on hyvä pitää bakteeritasapainoa yllä nauttimalla lisättyjä maitohappobakteereja sisältäviä elintarvikkeita, esimerkiksi erilaisia jogurtteja. Itsehoidossa sekä uusiutumisen ehkäisyssä on tärkeää huomioida myös hyvä henkilökohtainen hygienia. Vältä kuitenkin liiallisen tiheitä alapään pesuja ja käytä ainoastaan pesuaineita, joiden pH-arvo on alle 7. Alapään terveyden ja sopivan pH-tasapainon kannalta parasta on jättää saippuat ja hajusteet kokonaan käyttämättä. Bakteerivaginoosin välttämiseksi on myös syytä välttää alapäätä hautovia ja kiristäviä vaatteita sekä pikkuhousunsuojien jatkuvaa käyttöä. Yhdynnöistä on tulehduksen aikana syytä pidättäytyä, tai ainakin kondomia tulisi käyttää.
Lääkäriltä apua bakteerivaginoosiin
Lääkäriltä saatavia BV:n hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ovat sekä suun kautta annosteltavat lääkkeet että paikallisesti käytettävät voiteet ja emätinpuikot. Bakteerivaginoosia hoidetaan yleensä metronidatsoli-lääkeaineella tai klindamysiiniä sisältävällä voiteella.2
Reseptilääkkeisiin lukeutuvat:
- Suun kautta annosteltavat lääkkeet 5-7 vuorokauden kuurina
- Paikalliset voiteet tai emätinpuikot noin viikon kuurina
- Emätintabletit
Huomioi, että on tärkeää käyttää lääkärin määräämä kuuri loppuun, vaikka oireet häviäisivät aiemmin. Hoidon aikana alkoholin käyttöä on ehdottomasti vältettävä, sillä metronidatsolia sisältävien lääkkeiden (esimerkiksi Flagyl Comp ja Trikozol) kanssa yhdessä käytettynä alkoholi voi aiheuttaa antabusreaktion tyyppistä oirehdintaa. Tämän tulehduksen ollessa kyseessä seksikumppanin hoito ei ole tarpeellista, sillä se ei voi tarttua.
Milloin lääkärin jatkotutkimuksiin?
Bakteerivaginoosi paranee hyvin, eikä jälkitutkimuksia tarvita, jos oireet katoavat. Gynekologin hoitoon on kuitenkin syytä hakeutua, jos oireet jatkuvat pitkään tai jos sinulla on alavatsakipuja, veristä vuotoa, virtsaamisvaikeuksia tai kuumeilua. On syytä hakeutua tutkimuksiin myös silloin, jos epätavallista valkovuotoa ilmenee vaihdevuosien aikana tai olet raskaana. Raskaana ollessa on syytä varmistaa nopeasti, onko kyseessä bakteerivaginoosi, sillä kyseinen tulehdus saattaa lisätä ennenaikaisen synnytyksen ja keskenmenon riskiä. Myös seksikumppanin on syytä hakeutua hoitoon, jos epäilet oireiden johtuvan normaalin emätintulehduksen sijaan sukupuolitaudista.
Bakteerivaginoosi ja raskaus
Bakteerivaginoosi saattaa olla vaarallinen raskauden aikana, sillä se saattaa aiheuttaa seuraavia komplikaatioita:
- Keskenmeno tai kohtukuolema
- Ennenaikainen synnytys
- Vauvan pienipainoisuus
- Tartunnan leviäminen kohdunkaula-alueelle raskauden aikana tai sen jälkeen
On hyvä muistaa, että kaikki antibiootit eivät sovi raskaanaoleville. Jos siit tarvitset lääkityksen bakteerivaginoosiin, muista kertoa lääkärillesi raskaudesta. Jos olet raskaana, tulehdus hoidetaan yleensä paikallishoidolla. Lue sukupuolitautien vaikutuksista raskauteen ja hedelmällisyyteen.
Lähteet:
