Viime vuosikymmeninä hallitukset ovat olleet entistä tietoisempia siitä, kuinka tärkeitä elintarvikkeiden merkintäjärjestelmät ovat. Ne nimittäin auttavat kuluttajia tekemään tietoisia valintoja ruokavaliostaan. Elintarvikepakkausten ravintotiedot eivät ainoastaan vähennä painonnousun riskiä, vaan ne myös erottavat selkeästi terveellisen ruoan välipaloista. Välipalat voivat esimerkiksi sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja sokereita, mutta vain vähäisiä määriä muita välttämättömiä ravintoaineita.
Sisältö:
Mutta kuinka merkinnät ovat todella muuttaneet ruokavaliota? Teemmekö todella parempia valintoja ja luotamme annettuihin tietoihin vai noudatammeko enemmän muualta tulleita ohjeita elintarvikepakkausten merkintöjen sijaan? Tässä artikkelissa käsittelemme edellä esitettyjä kysymyksiä tutustumalla elintarvikemerkintöjen tärkeimpiin päivämääriin.
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 1991
Vuosi 1991 oli melko tärkeä elintarvikkeiden merkintöjen kannalta. Kauppa- ja teollisuusministeriö loi asetuksen, joka koski kuluttajalle ja suurtaloudelle myytäväksi tarkoitetun elintarvikkeen pakkausmerkintöjä. Asetus sisälsi muun muassa:
- Elintarvikkeen ravintoarvon ilmoittaminen
- Merkintöjen selvyys
- Pakkausmerkintöjen oikeellisuus
- Pakolliset pakkausmerkinnät
- Elintarvikkeen nimi
- Ainesosan ilmoittaminen
- Ainesosien ilmoittamisjärjestys
- Koostetun ainesosan ilmoittaminen
- Lisäaineen ilmoittaminen ainesosaluettelossa1
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 1998
Vuonna 1998 elintarvikkeiden ja elintarviketeollisuuden kehittäjistä koostuva ryhmä IDG kehitti GDA:n eli viitteellisen saantisuosituksen, jonka tarkoituksena oli esiintyä elintarvikepakkauksessa yhdessä ravintoarvojen kanssa. Viitteellisen saantisuosituksen tuli sisältää energian, rasvan ja tyydyttyneet rasvahapot.
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 2004
Kauppa- ja teollisuusministeriö sääti vuonna 2004 asetuksen, joka koski elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä sekä tietoja, joita annetaan elintarvikkeen esitteessä tai myynnin yhteydessä. Se sisälsi muun muassa merkintöjen selvyyden ja oikeellisuuden, kielimääräykset, pakolliset pakkausmerkinnät, ainesosaluettelon ja elintarvikkeen, joiden ainesosia ei tarvitse ilmoittaa.2
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 2005
Vuonna 2005 IGD laajensi viitteellisiä saantisuosituksia siten, että ne koskivat myös hiilihydraatteja, sokereita, proteiineja, suolaa ja kuituja. Merkintöjen tarkoituksena oli helpottaa kuluttajia ylipainoon, painonpudotukseen sekä ravitsemukseen liittyvissä asioissa, sillä merkintöjen koettiin olevan tärkeä informaation lähde kuluttajille.
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 2006
Vuonna 2006 eduskunnan päätöksen mukaisesti säädettiin laki, jonka tarkoituksena oli muun muassa varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelemisen turvallisuus. Lisäksi lain tarkoituksena oli taata elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muiden elintarvikemääräysten mukainen laatu. Kyseistä lakia sovellettiin myös elintarvikkeita ja elintarvikevalvontaa koskevien Euroopan unionin säädöksissä.3
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 2007
Vuonna 2007 Suomessa otettiin käyttöön vapaaehtoinen viitteellinen saantisuositus eli GDA elintarviketeollisuudessa.
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 2008
Vuonna 2008 Suomen Elintarviketeollisuusliiton mukaan ensimmäiset viitteelliset saantisuositukset tulivat kauppoihin. GDA merkinnät levisivät useisiin eri tuoteryhmiin, kuten valmisruokiin, maitovalmisteisiin, levitteisiin, leipomotuotteisiin, makeisiin, alkoholittomiin juomiin sekä aamiais- ja välipalatuotteisiin.
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 2011
Vuonna 2011 elintarvikkeita koskevat yleiset pakkausmerkintävaatimukset tulivat pakollisiksi. Euroopan elintarvikeasetuksessa 1169/2011 (kuluttajille annettavat elintarviketiedot) edellytettiin, että ravintoaineet luetellaan seuraavassa järjestyksessä:
- Energia (kilojouleina ja kilokaloreina)
- Rasva (grammoina)
- Tyydyttyneet rasvat (grammoina)
- Hiilihydraatit (grammoina)
- Sokerit (grammoina)
- Proteiinit (grammoina)
- Suolat (grammoina)
Elintarvikevalmistajat sisällyttivät nämä tiedot elintarvikepakkausten takapuolella olevaan taulukkoon. Yritysten oli kuitenkin päätettävä, antavatko ne tiedot 100 g/ml:n annoskoossa vai prosentteina vertailuarvosta.
Tämä tiukempi sääntely takaa, että elintarvikkeiden ravintotiedot voidaan helposti tarkistaa lukemalla pakkauksessa olevat tiedot. Tällä tavoin kuluttajat voivat olla vakuuttuneita siitä, että elintarvikkeiden valmistajien esittämät väitteet ovat perusteltuja.
Elintarvikkeiden merkinnät vuonna 2014
Vuonna 2011 annettua asetusta tuli alkaa soveltamaan vuodesta 2014 alkaen niin, että ravintoarvomerkintöjä koskevat vaatimukset tulee sovellettaviksi vuoden 2016 loppuun mennessä.
Elintarvikkeiden merkintöjen vaikutus
Vaikka lihavuuden torjuminen on edelleen käynnissä, on vaikea sanoa, että jokin yksittäinen elementti kykenisi itsestään tekemään huomattavan muutoksen. Tutkimus osoittaa, että suurin osa kuluttajista tuntee elintarvikepakkauksissa annettavien tietojen merkityksen, mutta näiden tietojen vaikutus terveellisempien valintojen tekemiseen on täysin eri asia.
Toistaiseksi näyttää siltä, että lihavuus on yhä kasvussa ja sen odotetaan kasvavan samaa vauhtia myös tulevaisuudessa. Täten, elintarvikkeiden merkinnät eivät todennäköisesti ole merkittäviä muutoksia itsessään. Toisaalta ne ovat erittäin arvokkaita kaikille niille, jotka haluavat laihtua ja tehdä parempia sekä tietoisempia valintoja. Lue lisää painonhallinnasta.
Lähteet:
