Levottomien jalkojen oireyhtymä tunnetaan myös nimellä WED (Willis-Ekbom Disease), joka aiheuttaa vastustamatonta tarvetta liikuttaa jalkoja tai käsiä. Tarve syntyy yleensä levon aikana, mikä voi vaikeuttaa henkilön nukkumista, työskentelyä tai opiskelua. Jotkut saattavat kokea myös raajojen nykimistä nukkumisen aikana. Kyseinen tila voi johtua muista taustalla olevista vaivoista, mutta useimmiten se esiintyy ensisijaisena vaivana. Jälkimmäisessä tapauksessa absoluuttista parannuskeinoa ei kuitenkaan ole, mutta oireita on mahdollista lievittää olemassa olevien lääkkeiden avulla.
Sisältö:
Levottomat jalat oireyhtymä
Levottomien jalkojen oireyhtymä on elinikäinen sairaus, mutta se saattaa poistua joksikin aikaa ja tulla takaisin. Seuraavaksi esitämme joitakin yleisimpiä oireita:
- Vahva tarve liikuttaa raajoja, jonka aikana tunnet epämukavuutta
- Tarve liikuttaa raajojasi tulee ja menee riippuen aktiivisuudestasi
- Tila huononee iltaisin ja öisin
Tarve näyttää olevan syvällä raajoissa ja se saattaa ilmetä kävelemisenä, nykimisenä, viskomisena, kääntämisenä, venyttämisenä tai hankaamisena. Tarve voi liikkua raajasta toiseen ja se voi ilmetä useammassa paikassa samanaikaisesti.
Levottomien jalkojen oireet voivat olla erilaisia eri henkilöillä ja ne voivat vaihdella lievästä erittäin intensiiviseen. Jotkut tuntevat sen ajoittain, kun taas toiset kokevat sen päivittäin. Tunne keskittyy pääasiassa jalkojen ja käsivarsien lihaksiin, mutta raajojen liikuttaminen voi auttaa lievittämään epämukavuuden tunnetta. Jos oireet ovat kuitenkin vakavia, ne voivat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.1
Levottomien jalkojen syy ja alkuperä
On olemassa erilaisia teorioita siitä, mikä levottomien jalkojen oireyhtymän perimmäisin syy. Yhden eniten arvostetuimman teorian mukaan syy on kehon prosessissa käsitellä dopamiinia ja rautaa. Mikäli aivot eivät hyödynnä rautaa oikealla tavalla tai kyseessä on ristiriita, aivot eivät kykene tuottamaan dopamiinia oikealla tavalla. Dopamiini vaikuttaa osittain kehon liikkeisiin, sillä se ohjaa hermoston toimintaa. Dopamiinipitoisuudet vähenevät useimmiten päivän aikana, minkä vuoksi oireet lisääntyvät usein iltaisin ja öisin.
Ensisijainen ja sekundaarinen levottomien jalkojen oireyhtymä
Levottomien jalkojen oireyhtymä ilmenee usein kahdessa muodossa. Ensimmäinen eli ensisijainen WED alkaa useimmiten aikaisessa vaiheessa, kuitenkin ennen 45. Ikävuotta. Lähes puolet ihmisistä kokee levottomien jalkojen oireet ennen 20. Ikävuotta. Se on yleensä synnynäinen, sillä se kulkee suvussa ja pahenee useimmiten iän myötä.
Toissijainen WED alkaa yleensä yli 45-vuotiailla henkilöillä. Yleensä tila pysyy jatkuvana, mutta se voi alkaa yhtäkkiä ja ilmetä päivittäin. Toissijainen oireyhtymä liittyy yleensä läheisesti muihin sairauksiin.2
Komplikaatiot
Ihmiset, joilla on vakava levottomien jalkojen oireyhtymä, saattavat kokea tilan vaikuttavan arkeensa. Tämä johtuu pääasiassa unen puutteesta, joka syntyy tarpeesta liikkua yön aikana. Vähäiset yöunet voivat puolestaan ilmetä alhaisena energiana, ärtymisenä, masentuneisuutena sekä erilaisina ahdistuneisuushäiriöinä.
Kenellä oireyhtymä esiintyy?
On olemassa useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa oireyhtymän todennäköisyyteen. Näihin kuuluvat esimerkiksi:
- Raudanpuute
- Parkinsonin tauti
- Munuaisten vajaatoiminta
- Diabetes
- Nivelreuma
- Raskaus
- ADHD
- Jotkut lääkkeet voivat myös käynnistää WED:n, kuten antihistamiinit, masennuslääkkeet, psykoosilääkkeet sekä kalsiumkanavan salpaajat.
Naiset kärsivät levottomista jaloista todennäköisemmin kuin miehet. Tutkijoiden mukaan 60%:ll on geneettisiä yhteyksiä, joten tilan oletetaan olevan periytyvä.
Diagnoosi
RLS-diagnoosi tehdään pääasiassa potilaan oireiden jälkeen sen jälkeen, kun varmistetaan, ettei mikään muu sairaus ole syy. Erityisesti RLS-testejä ei ole testattu, joten testejä käytetään poistamaan muita mahdollisia olosuhteita2.
Oireyhtymän hoito
Levottomien jalkojen oireyhtymällä ei ole virallista hoitomuotoa. Mikäli WED:n taustalla on jokin syy, sen hoitaminen saattaa lieventää oireita. Muissa tapauksissa hoito keskittyy oireiden lievittämiseen, jotta henkilön elämänlaatu paranisi. Lääkkeitä on muun muassa Mirapexin, Ropinirol ja Neupro depotlaastarit. Dopamiiniagonisteja ja gabapentiinia voidaan käyttää normalisoimaan kehon tasapainoa, mutta vaikeammissa tapauksissa voidaan määrätä myös opioideja. Oikean lääkityksen löytäminen voi kuitenkin kestää jonkin aikaa, sillä saatat joutua kokeilemaan erilaisia lääkkeitä löytääksesi oikean yhdisteen ja annoskoon. Esimerkiksi dopamiinin stimulanttien ottaminen on liitetty taipumukseen lisätä shoppailua, rahapelien pelaamista sekä seksuaalista aktiivisuutta.
Elintapojenmuutos on myös yksi WED:n lievemmistä muodoista. Liikunta, kuten käveleminen, voi antaa tilapäistä helpotusta. Lisäksi jalkojen hierominen sekä lämpimät kylvyt voivat lievittää oireita. Joillakin ihmisillä myös lisäravinteet voivat toimia, etenkin jos kyse on raudanpuutteesta. Alkoholin ja nikotiinin välttäminen voi olla myös yksi oireyhtymän laukaiseva tekijä, jolloin näiden aineiden välttäminen voi helpottaa oireita.
Lisäksi hyvän unirytmin kehittäminen voi auttaa parantamaa yöunia. Oireista kärsiville potilaille on myös kehitetty erilaisia tärinälevyjä, jotka voivat auttaa lihaksia rentoutumaan ja helpottaa nukkumaanmenoa.3
Lähteet:
