Virtsankarkailulla eli inkontinenssilla tarkoitetaan tahatonta virtsaamista tai virtsan vuotamista. Naisilla virtsankarkailu on jopa kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä, suurimmillaan jopa kolme neljästä virtsankarkailusta kärsivästä on arveltu olevan naisia. Satunnaisena virtsankarkailu koskettaa noin puolta kaikista naisista, joten se on hyvin yleinen, joskin kiusallinen, vaiva monille. Se saattaa vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi naisen seksielämään.

Säännöllinen virtsankarkailu lisääntyy naisilla iän myötä etenkin vaihdevuosien jälkeen: noin 60% yli 70-vuotiaista kärsii siitä.1 Virtsankarkailua esiintyy kuitenkin myös nuorilla naisilla, etenkin raskauden ja synnytyksen jälkeen. Vaiva aiheuttaa monelle sosiaalista häpeää, ja apu saattaa jäädä hakematta. Hoitamattomana virtsankarkailu kuitenkin hiljalleen heikentää elämänlaatua merkittävästi, ja vaiva voi jopa pahentua. Vaikka avun hakeminen tuntuisi kiusalliselta, on olemassa lukuisia keinoja kohentaa tilannetta.

Sisältö:

Virtsankarkailun oireet ja toteaminen

Satunnainen virtsankarkailu on normaalia, eikä vaadi toimenpiteitä. Toisinaan satunnaisen virtsankarkailun taustalla voi olla lievä virtsatietulehdus eli virtsatieinfektio. Tämän saa helposti selville virtsanäytteen avulla, ja vaivaan on syytä hakea lääkäriltä oikea lääkitys. Virtsatietulehduksen oireita ovat tavallisesti tihentynyt virtsaamisen tarve ja kirvely virtsatessa.

Jos vaiva on jatkuva, on syytä tarkkailla etenkin virtsankarkailun määrää ja tiheyttä sekä sitä, minkälaisissa tilanteissa virtsankarkailua esiintyy. Virtsankarkailun kolme päätyyppiä ovat pakkoinkontinenssi, ponnistusinkontinenssi ja ylivuotoinkontinenssi. Lisäksi joillain esiintyy sekaisin eri tyyppien oireita (ns. sekamuotoinen inkontinenssi). Inkontinenssin tyyppi voidaan helposti selvittää lääkärin kyselyllä.

Pakkoinkontinenssia esiintyy yliaktiivisen rakon tapauksessa. Yliaktiivinen rakko tuntuu täydeltä supistellessaan, ja siitä kärsivä tuntee jatkuvaa virtsaamistarvetta. Virtsa karkaa voimakkaan virtsaamistarpeen jälkeen, eikä virtsan tuloa pysty estämään. Tämä tyyppi voi liittyä virtsatietulehduksiin tai virtsateiden leikkauksiin. Taustalla voi olla monenlaisia ongelmia, esimerkiksi kasvain tai diabetes.

Ponnistusinkontinenssissa virtsaa karkaa ponnistettaessa ilman aiempaa tarvetta virtsata esimerkiksi urheillessa tai kovaa yskiessä. Tämä tapahtuu, kun lantionpohjan lihakset ja sidekudokset antavat periksi ja vatsaontelon paineen nousu aiheuttaa virtsan karkaamisen virtsaputkesta. Tämän tyypin inkontinenssi johtuu virtsaputken ympärillä olevien tukirakenteiden tai putken sulkijamekanismin heikkoudesta.

Virtsankarkailu ja raskaus

Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika ovat vaiheita naisen elämässä, jolloin virtsankarkailu saattaa ilmetä. Raskauden aikana virtsarakkoon voi kohdistua suurta painetta, jonka vuoksi virtsaa voi karata. Ponnistusinkontinenssi on erityisen yleistä alatiesynnytyksen jälkeen, sillä synnytys löysyttää lantionpohjan lihaksia.

Tavallisesti hormonitoiminnan tasoittuminen imetyksen lakattua sekä lantionpohjan lihasten voimistaminen harjoituksilla auttavat korjaamaan inkontinenssiongelman. Raskauden ja synnytyksen jälkeinen inkontinenssi saattaa usein kuitenkin jäädä pysyväksi vaivaksi. Pitkäkestoiseksi se vaikuttaa jäävän niillä, joilla oireita on ensiraskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.2

Lantionpohjan lihasten harjoitusta on syytä tehdä jo raskauden aikana, ja tehostaa erityisesti synnytyksen jälkeen. Lantionpohjalihasten harjoitus tehdään supistamalla voimakkaasti lantion sisällä olevia lihaksia samaan tapaan kuin pidättäisi voimakkaasti virtsaa. Oikein tehdyssä supistuksessa emätin, virtsaputki ja peräsuoli vetäytyvät ylöspäin.

Virtsankarkailu ja vaihdevuodet

Naisilla etenkin estrogeenin vähentyminen vaihdevuosien vuoksi pahentaa virtsankarkailua. Vähentyvä estrogeeni aiheuttaa muutoksia virtsaputkessa ja limakalvoissa altistaen ne erilaisille tulehduksille, jotka puolestaan voivat aiheuttaa inkontinenssia.

Vaihdevuosien aiheuttamaan estrogeenikatoon ja siitä seuraavaan inkontinenssiin ovat apuna erilaiset hormonikorvaustuotteet. Paikallisesti käytettäviä estrogeenihoitotuotteita on saatavilla apteekista ilman reseptiä. Estrogeeni parantaa emättimen ja virtsateiden limakalvoja ja estää virtsankarkailua. Lääkärin määräämänä on saatavilla hormonilaastareita sekä hormonitabletteja.

Myös ikääntymisen seurauksena tapahtuva lihaskunnon yleinen heikkeneminen sekä erilaiset sairaudet voivat aiheuttaa inkontinenssia. Yleinen vaiva ikääntyvillä naisilla on kohdun laskeuma tai emättimen laskeuma. Se tarkoittaa kudosten löystymistä ja synnytyselinten laskeutumista, ja voivat myös osaltaan aiheuttaa virtsainkontinenssia.

Miten voin ehkäistä virtsankarkailua?

Merkittäviä tekijöitä virtsankarkailun alkamisessa ovat ylipaino ja heikko lihaskunto. Erityisten lantionpohjalihasten harjoitusten lisäksi erilaiset liikuntalajit, joissa aktiivisesti harjoitetaan lantionpohjan lihaksia, ovat hyviä keinoja torjua inkontinenssia. Sen sijaan lantiopohjaa kuormittavia lajeja, kuten juoksemista ja hyppimistä sisältäviä urheilulajeja, kannattaa välttää silloin, jos itsellä esiintyy jo virtsankarkailua.

Fyysisen aktiivisuuden lisäksi painon tarkkailu ja tupakoimattomuus ehkäisevät inkontinenssin kehittymistä. Amerikkalaistutkimuksen mukaan huomattavan lihavilla naisilla jo 15 kilon laihduttaminen vähensi merkittävästi virtsankarkailua.3

Virtsankarkailun helpottamiseksi nykyisin on onneksi saatavilla myös tehokkaita inkontinenssisuojia, esimerkiksi erilaisia siteitä, vaippoja ja vuodesuojia.

Lääkärin tutkimukset ja lääkehoito virtsankarkailuun

Lääkäriin on syytä hakeutua silloin, kun virtsankarkailu haittaa merkittävästi elämää ja on jatkuva päivittäinen haitta myös esimerkiksi sosiaaliselle elämälle. Gynekologi tarkastaa lantionpohjan lihasten kunnon ja tekee virtsanäytteen tutkimuksen. Lisäksi strukturoidulla kaavakkeella selvitetään, minkä tyypin inkontinenssi on kyseessä.

Vaikeampaa ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa pienellä, paikallispuudutuksella tehtävällä leikkaushoidolla. Leikkauksessa virtsarakon kaulan seutua kohotetaan, ja virtsankarkailu ponnistaessa vähenee. Jos leikkaus on hoitomuotona mahdoton vaihtoehto, on eräänä hoitomuotona myös injektiohoito. Etenkin vaikeissa inkontinenssitapauksissa virtsarakon seinämään ruiskutetulla botuliinitoksiinilla on saatu tuloksia.

Pakkoinkontinenssista ja yliaktiivisesta rakosta kärsivää voidaan hoitaa tahdonalaisilla rakon harjoitteilla. Harjoitusta voidaan tehostaa lääkkeillä, jotka vaikuttavat tahdosta riippumattomiin virtsarakon lihaksiin rentouttavasti.

Lähteet:

  1. Naisten virtsankarkailu – Terveyskirjasto
  2. Raskauden aikainen virtsankarkailu – Terve
  3. Laihdutus auttaa virtsankarkailuun – Terveyskirjasto