Tupakoinnin lopettamisesta aiheutuvat vieroitusoireet johtuvat pääasiassa nikotiiniriippuvuudesta. Nikotiinin kulutus voi johtaa riippuvuuden kehittymiseen melko nopeasti ja aiheuttaa siten vieroitusoireita tupakoinnin lopettamisen myötä. Henkilöt, jotka tupakoivat, ovat yleensä hyvin tietoisia tästä – päätöksen tekeminen voi tuntua helpolta, sillä se tapahtuu vain heittämällä tupakka-aski roskiin. Tämä voi kestää niin pitkään, kunnes huono päivä koittaa tai mielesi tekee mieli polttaa yhden kaljan tai kahvin jälkeen. Vieroitusoireiden alettua on erittäin helppo keksiä tekosyitä, miksi tupakoida. Tämän vuoksi monet tupakoitsijat epäonnistuvat yrittäessään lopettaa tupakoinnin.

Lukemattomat henkilöt ovat kuitenkin onnistuneet tupakoinnin lopettamisessa riippumatta nikotiinin aiheuttamista vieroitusoireista. Tupakoinnin lopettamiseen on olemassa yhtä paljon keinoja kuin on ihmisiäkin. Tästä syystä tupakoinnin lopettamista koskevat tarinat, voivat auttaa motivoimaan niitä, jotka yrittävät päästä eroon tupakasta.

Harri

10 vuoden tupakoinnin jälkeen minulta vei 10 päivää päästä eroon tupakoinnista

Vuonna 2015 minua saattoi kutsua veteraaniksi, sillä olin polttanut yhteensä 10 vuotta. Minusta tuntui, että savukkeet auttoivat minua rentoutumaan ja nautin siitä tunteesta, minkä ne antoivat minulle. En ollut kyseenalaistanut tupakointia aiemmin ennen kuin huomasin ärsyttävän yskän, joka ei vain poistunut. Jonkin ajan kuluttua kävin lääkärissä. Lääkäri osasi sanoa pelkästään raskaan hengitykseni perusteella, että tupakoin.Tämän jälkeen tajusin, etten ollut ajatellut tupakointia sen kummemmin riippumatta siitä aiheutuvista seurauksista. Tajusin, että olin itse vastuussa siitä aiheutuvista seuraamuksista ja voisin syyttää niistä ainoastaan itseäni.

Nämä ajatukset pysyivät päässäni jonkin aikaa, mutta en ollut vielä valmis lopettamaan. Tänä kesänä menin vaimoni sukulaisten kanssa Norjaan, jossa menimme vaellukselle. Poltin tupakan jokaisella tauolla, istuin ja katselin luontoa ympärilläni. Tällöin näin tupakoinnin riippuvuutena luultavasti ensimmäistä kertaa. Se oli jotakin sellaista, minkä kanssa en syntynyt, mutta kuitenkin sellaista mitä ilman en voinut kuvitella eläväni. Se tuntui keinotekoiselta ongelmalta, jonka olin luonut itselleni. Näiden ajatusten herättuä olin varma, että halusin lopettaa tupakoinnin ja tiesin, että se oli askel oikeaan suuntaan.

Seuraavat kymmenen päivää Norjassa olivat luultavasti elämäni vaikeummat, sillä vieroitusoireet olivat todella kamalat. Tupakoinnin lopettaminen oli todellinen kamppailu, mutta tein sen. Kun tunsin ahdistuneeni ja vieroitusoireiden kasvavan, pyrin keskittymään vain ympäriöivään luontoon sivuttaen himoni. Päivä päivältä vieroitusoireet helpottuivat ja palatessani takaisin Suomeen, tiesin, että olin selättänyt nikotiiniriippuvuuden.

Jaakko

Tupakoinnin lopettaminen on kuin tekisi töitä maailman huonoimman päätöksen eteen

Aloitin tupakoinnin todella typeristä syistä, enkä häpeä sanoa sitä. Lähinnä siksi, että mielestäni kukaan ei tupakoi hyvän tai perustellun syyn takia, sillä se on yksinkertaisesti tyhmää. Aloitin tupakoinnin joskus lukion aikana, sillä muistan päässeeni ”paha-poika” vaiheeseen. Tupakoinnista tuli luonnollisesti osa minua ja tuona aikana se näytti mielestäni hyvältä. Se tuli osaksi identiteettini, johon liittyi tupakoiminen koulun nurkalla, nahkatakki sekä muu vastaava.

Vuosien kuluttua lukiopäivät jäivät taakseni ja niin kävi myös “paha poika” vaiheelleni. Tupakointi kuitenkin jatkui kaikesta huolimatta ja se auttoi minua kuluttamaan aikaa päästyäni kuljetusliiketoimintaan. Olin riippuvainen, sillä tupakointi oli edelleen tärkeä osa elämääni. Jos jokin meni pieleen tai tunsin ahdistusta, tupakoiminen helpotti ja lisäsi rohkeutta. Mielestäni tämä oli yksi riippuvuuteni suurimmista tekijöistä. Tupakoinnin lopettaminen pyöri mielessäni tuhansia kertoja, ja vuosien varrella aloin vihaamaan tupakkoinnista aiheutuvia seuraamuksia – maku suussa sekä haju, jolle kaikki vaatteeni sekä kuorma-autoni haisivat. Kurkun nalkuttava tunne, joka ei estänyt sinua sytyttämästä tupakkaa päästessäsi ylös sängystä. Lopettaminen tuntui mahdottomalta ja yritin sitä lukemattomia kertoja heittämällä pakkauksen roskiin. Joka päivä tarina oli sama, lopetin tupakoinnin illalla ja aamulla jo ostin uuden pakkauksen matkalla töihin.

Minulle kaikkein vaikeinta oli ajatus itseluottamuksen menettämisestä, jota tupakoiminen aiheutti. Tupakoiminen antoi minulle eräänlaisen selkeän ja vahvan identiteetin. Päätin, että minun on puututtava ensin tähän asiaan, joten ostin nikotiinilaastareita. Rehellisesti sanottuna en usko nikotiinilaastareiden auttaneen minua juuri ollenkaan parin ensimmäisen päivän aikana. Sain joka kerta raivokohtauksia, kun jokin meni vikaan. Asiat olivat mitättömän pieniä, kuten kynän putoaminen tai kahvin kaatuminen paidalle. Aika ajoin oli helpompaa, jolloin aloin vähentämään laastareiden käyttöä. Tämä vaihe vei noin kolme kuukautta, jonka jälkeen olen ollut savuttomana jo lähes vuoden ajan. Tupakoinnin lopettaminen oli tuskainen kokemus, joka minun kuitenkin piti tehdä.

Jari

Ne olivat kovat 12 viikkoa, mutta ne olivat kaiken sen arvoiset

Aloitin tupakoinnin suhteellisen myöhään muihin tupakoitsijoihin verrattuna. Olin jo melkein 20-vuotias, enkä muista syytä. Silloin en ajatellut tupakointia juurikaan, sillä elin ”voin lopettaa milloin tahansa” mentaliteetin mukaan. Myöhemmin, kuin saavuin töihin risteilijälle, tupakoinnista tuli minulle ja työkavereilleni tapa. Varsinkin yövuorot menivät tupakoidessa, kun muuta tekemistä ei ollut. Tällöin siitä tuli sekä tapa että vakava riippuvuus.

Vaihdoin työpaikkoja useita kertoja, mutta tupakointi jäi. Se oli lyhyt tauko kiireisen päivän aikana. Kesti jonkin verran aikaa huomata, miten tupakointi vaikutti kehooni ja terveyteeni. Huomasin kuinka helposti väsyin, kun kävelin ylös portaita tai miten keuhkoja poltti, kun yritin juosta. Joka päivä aloin huomata enemmän asioita, kuten hampaideni keltaisuuden, oudon tunteet rinnassa ja yskän. Tällöin aloin ajatella, olivatko ne merkki jostain vakavammasta.

Ajan myötä jatkuva pelko siitä, että jotain voi tapahtua tyhmän tavan johdosta, johti ajatukseen tupakoinnin lopettamisesta. Oli hyvä idea asettaa tietty päivämäärä, jolloin tunsin olevani valmis. Kun lopettamispäivä tuli, siirsin sitä viikolla, kahdella tai jopa vuodella. Olin erittäin masentunut oman epäonnistumiseni vuoksi. Mutta sama asia tapahtui; Olin yhä enemmän huolestunut terveydestäni, joten päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa käytin apunani joitakin tupakoinnin lopettamiseen tarkoitettuja apuvälineitä, kuten sähkötupakkaa. Sähkötupakka toimi hetken aikaa, kunnes minusta tuntui etten etene mihinkään. Lisäksi käytin nikotiinilaastareita, mutta tupakoin heti kun olin unohtanut sähkötupakan kotiin tai unohtanut ladata sen.

Tämän jälkeen vaihdoin nikotiinia sisältäviin purukumeihin ja laastareihin, mutta ne eivät vähentäneet halua tupakoida. Lisäksi purukumit maistuivat kauheilta ja laastarit antoivat minulle lievän, mutta ärsyttävän ihottuman. Tässä vaiheessa olin toivoton, joten päätin hakeutua lääkäriin. Oloni tuntui kamalalta, kuin huumeidenkäyttäjältä. Lääkäri mainitsi Champixin, jota kohtaan minulla oli kuitenkin epäilyksiä. Lääkäri kertoi lääkkeen sisältävän nikotiinia ja se on erittäin tehokas lääke tupakoinnin lopettamiseen.  

Olin skeptinen, mutta kaikesta huolimatta lääkäri kirjoitti minulle reseptin. Koska olin kokeillut kaikkea, ajattelin kokeilla myös Champixia. Lyhyesti sanottuna olin järkyttynyt, sillä en odottanut, että Champix olisi niin vahva. Ensimmäisenä koin pahoinvointia ja minun olisi tehnyt mieli lopettaa hoito. Päätin kokeilla hoitoa viikon ajan, vaikka mielipiteeni lääkkeestä ei ollut muuttunut. Olin varma, että Champix oli hyödytön lääke, joka sai minut voimaan pahoin. Jotain kuitenkin muuttui, sillä tupakasta tuleva maku ja tuoksi sai minut voimaan pahoin.

Lopulta päätin suorittaa 12 viikon hoidon loppuun saakka. Se ei ollut helppoa. Pahoinvointi jatkui melko pitkään, joskin se lieveni hoidon myöhemmässä vaiheessa. Kun hoito oli ohi, olin todella päässyt etoon nikotiiniriippuvuudestani. Sen jälkee en ole sytyttänyt savuketta, ja olen edelleen kiitollinen lääkärilleni lääkkeen suosittelusta. Elämäni on muuttunut paremmaksi ja kun ajattelen tulevaa tervettä elämää, tiedän niiden 12 viikon olleen kaiken sen arvoisia.