Vaarantuneella mielenterveydellä ja ylipainolla on suora yhteys. Tämä ei luonnollisestikaan tapahdu aina, mutta monet ylipainoiset henkilöt kärsivät myös joistakin mielenterveysongelmista. Molemmat näistä voivat aiheuttaa huomattavaa vaivaa asianomaisen perheelle, ja samalla niillä on suuri vaikutus terveyspalveluihin.
Sisältö:
Tilastojen tarkastelusta käy ilmi sekä ylipainon että mielenterveysongelmien yleisyys Suomessa. Näyttää siltä, että Suomessa yksi neljästä kärsii vuosittain jonkinlaisesta mielenterveysongelmasta ja 25% koko väestöstä luokitellaan ylipainoiseksi.
Mielenterveyttä sekä liikalihavuutta edistävät tekijät
Tutkiessaan mielenterveysongelmien ja liikalihavuuden yhteyttä tutkijat aloittivat luettelon laatimisen ulkoisista tekijöistä, joilla on selkeä ja suora yhteys molempiin ongelmiin ja jotka edesauttavat ongelmien kehittymistä. Jotkut perusteellisesti tutkituista tekijöistä ovat:
Sukupuoli
Naiset näyttävät olevan suuremmassa vaarassa ylipaino-masennus yhdistelmälle kuin miehet, ja lisäksi heille kehittyy miehiä todennäköisemmin mielenterveysongelmia liikalihavuudesta johtuen.
Sosiaalinen ja taloudellinen asema
Toisin kuin jotkut saattavat olettaa, matalamman elintason ja heikomman taustan omaavilla henkilöillä on suurempi todennäköisyys liikalihavuuteen ja mielenterveysongelmiin. Nämä kaksi eivät kuitenkaan välttämättä ole suoraan yhteydessä toisiinsa, kuten aiemmassa esimerkissä kerrottiin – niillä molemmilla on yhtä suuri mahdollisuus ilmaantua samassa yhteydessä.
Koulutus
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan jopa 40%:lla opiskelijoista on ollut vähintään yksi mielenterveyshäiriö elämänsä aikana ja 15%:lla jokin ajankohtainen häiriö. Lisäksi opiskelijoista ylipainoisia miehiä on 41 % ja naisia 23%.
Ikä
Lihavuusasteet näyttävät lisääntyvän iän myötä, ja samalla suurin osa mielenterveysongelmista diagnosoidaan 55-65-vuotiailla
Etnisyys
Näyttää siltä, että etnisyys vaikuttaa ylipainon riskiin. Tämä voi olla riippuvaista sekä rodusta että kulttuurisista eroista. Kulttuuriset tekijät ovat myös merkittävässä asemassa mielenterveysongelmien tarkastelussa.
Nämä kaksi linkittyvät myös läheisesti toisiinsa. Esimerkiksi henkilön mielenterveydellä voi olla välitön vaikutus painoon, samalla kun paino ja henkilön kehonkuva voi edelleen aiheuttaa mielenterveysongelmia. Näiden tekijöiden keskinäinen vuorovaikutus ei kuitenkaan tee niiden yhteyden tutkimisesta selkeämpää.
Tunnesyöminen
Tunnepitoinen syöminen on epäilemättä yksi tunnetuimmista lihavuuden ja mielenterveyden välisistä yhteyksistä. Tämä yhteys perustuu siihen tosiasiaan, että ruokaa saatetaan joskus käyttää muihinkin kuin ravitsemuksellisiin tarkoituksiin. Näissä skenaarioissa emotionaalinen syöminen voi pikemminkin syödä henkilön tunteita kuin oikeaa nälkää.
Yleisimpiä epäterveellisiin ruokailutottumuksiin suoraan liittyviä emotionaalisia laukaisijoita ovat:
- Alakuloisuus
- Levottomuus
- Pettymys
- Yksinäisyys
- Stressi
- Suuttumus
Useimmissa näissä tilanteissa ruokaa käytetään eräänlaisena lohduttajana, joka pyrkii vastaamaan ratkaisemattomiin ongelmiin. Tämä selviytymisstrategia voi itse asiassa jopa johtaa ruokariippuvuuteen emotionaalisen tuen suhteen, mikä voi altistaa painonnousulle ja mahdollisesti liikalihavuudelle.
Psykologinen näkökulma
Ahmiminen on puhekielinen termi, jota käytetään syömishäiriön synonyymina. Sillä tarkoitetaan pakottavaa tarvetta syödä lyhyessä ajassa ilman luonnollista näläntunnetta. Ihmiset kokevat ahmimisen usein kontrollin menettämisenä ja yrittävät paikata tätä kieltäytymällä ruoasta tiettyjen ajanjaksojen ajan. Tämä ahmimis- ja huuhtelujaksojen sykli voi johtaa radikaaleihin verensokerin muutoksiin, jotka voivat sekoittaa nälän laukaisemiseen liittyviä aivojen osia. Tämän seurauksena voi esiintyä luonnottomia ruokahaluja, mikä vaikeuttaa ongelmaa entisestään.
Samanaikaisesti ahmimisen jaksot saatetaan kokea häpeällisinä ja nöyryyttävinä, mikä saattaa joissakin tapauksissa altistaa masennukselle.
Terveellinen suhde ruokaan
Mielenterveysongelmien ja liikalihavuuden välinen yhteys selittyy usein viittaamalla niin sanottuun epäterveelliseen suhteeseen ruoan kanssa. Aikuisten suhde ruokaan muotoutuu ensimmäisten elinvuosien aikana, kun ihminen oppii, miltä nälkä tuntuu ja miten usein hänen tulisi syödä pitääkseen nälän poissa.
Useimmille ihmisille kyseinen kokemus on positiivinen, mikä puolestaan johtaa terveeseen suhteeseen ruoan kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, että monilla ylipainoisilla aikuisilla on ollut epäterveellinen suhde ruokaan lapsuusvuosinaan. Ensimmäisten vuosien aikana opitut käyttäytymistavat voivat olla erittäin vaikeita selättää ja erilaiset kokemukset tästä ajanjaksosta voivat olla ratkaisevassa asemassa myöhempien kokemusten kannalta. Lue lisää päivittäisistä ruokailutottumuksista.
Psykologit ovat päätyneet siihen, että lapsuuden aikana havaitut väärinkäytökset, laiminlyönnit tai muut traumaattiset tapahtumat voivat kaikki aiheuttaa myöhemmin elämässä epäterveellisiä ruokailutottumuksia. Lisäksi useat ihmiset, joilla on tällaisia kokemuksia, käyttävät yleensä ruokaa hillitsemään negatiivisia tunteita.
Jotkut ihmiset, joilla on hyvin alhainen itsetunto ja lapsuudessa koettujen väärinkäytöksen vuoksi alhainen omanarvontunto, käyttävät yleensä ruokaa fyysisen esteen luomiseksi. Heidän mielestään, joskus alitajuisesti, painonnousu on hyvä tapa olla vähemmän silmiinpistävä ja houkutteleva. Tällöin ihmiset on helpompi pitää etäisyyden päässä itsestään.1
Voiko ruoasta olla riippuvainen? Onko olemassa riippuvuutta aiheuttavia elintarvikkeita?
Biologinen syy ruoan syömiselle on, että se tarjoaa elimistölle ”polttoainetta”. Elimistö kykenee toimimaan, kun sille tarjotaan välttämättömiä ravintoaineita, jolloin voimme olla aktiivisia ja tuottavia koko päivän ajan. Kaikki kuitenkin tietävät, että on olemassa lukuisia ruokia, joita voisimme syödä säännöllisesti ja jotka eivät ole tai ovat vain joiltain osin ravintopitoisia.
Vaikka yksikään ruoka ei aiheuta itsessään riippuvuutta, tutkimukset ovat osoittaneet, että sokeri-, suola- ja rasvapitoiset elintarvikkeet voivat aiheuttaa aivojen kemiallisia reaktioita, jotka koetaan miellyttävinä. Joten, teknisesti voi olla mahdollista, että tietyt henkilöt voivat tulla riippuvaisiksi dopamiinivyörystä, joka ilmenee tiettyjen ruokien kulutuksen seurauksena. Joissakin harvinaisissa tilanteissa aivoista saadut palkitsemisviestit voivat olla niin voimakkaita, että he jopa pystyvät kilpailemaan luonnollisesta täyteläisyyden tunteesta, johtuen epänormaaleista ruokailutottumuksista ja ylensyönnistä. Lue lisää hyvistä ja huonoista rasvoista.
Nykyaikaiset ruokailutottumukset
Useat tutkimukset vahvistavat, että ajan kuluessa näkemykset ruoasta ovat muuttuneet. Lisäksi erilaiset käyttäytymissäännöt ja käyttäytymismallit ovat juurtuneet erilaisiin kulttuuriympäristöihin. Esimerkiksi välipalojen syönti, syöminen myöhään illalla sekä sokeripitoisten juomien juominen on osa normaalia arkipäivää. Toisin sanoen, nämä tottumukset on hyväksytty ja ne ovat lisääntyneet jokapäiväisessä arjessa, tiedotusvälineissä, sekä yhteiskunnan yleisessä keskustelussa. Lue painonhallinnasta.
Tämän lisäksi länsimainen hedonismi 2000-luvulla korostaa entisestään ruoan makua (sen todellisen ravintoarvon sijaan) ja yleiset ruokailutottumukset voivat usein vaikeuttaa terveellisten ruokailutottumusten omaksumista.2
Lähteet:
